Ruusalle kuuluu hyvää. Edelleenkin Ruusa arastelee eikä anna koskea itseensä muuta kuin hieman nenän päähän kun tullaan toisten kanssa ulkoa sisään. Vaikka tilanne on tämä, niin voin päivittäin havaita edistymistä Ruusan käytöksessä, se saattaa tulla ihan yhtäkkiä aivan kiinni, huomata itsekin että oho, nythän kuului pelätä, ja juoksee pois.

Taisin mainita että puhun koirilleni paljon, ja Ruusa on saanut osansa höpöttelystäni. Enää se ei ahdistu mun puheestani vaan tajuaa joitakin pikkuasioita puheen kautta. Esim. se tunnistaa jo oman nimensä jotenkin, se saattaa rohkeana hetkenä tulla samaan huoneeseen jos sanon sille 'Tule', sitten se myös ymmärtää kun petaan aamulla sänkyä ja sanon sille meneväni 'ohi', silloin se vain nuuhkaisee omalta sohvaltaan jalkojani eikä lähde mihinkään pakoon.

Rankkaa tässä on se, että en ole päässyt Ruusan kanssa vielä ulos ollenkaan. Tarpeet on tehty paperille ja paperit kerätty isoissa muovisäkeissä vajaan. Kävin eilen kaatopaikalla viemässä kuorman, saattoi roskaukko hieman ihmetellä kun kerroin mitä roskasäkit sisältää...

Ymmärrän myös sen, että jos Ruusa ei ala tuosta rohkaistumaan niin, että saan sitä käsiteltyä niin enhän voi sitä pitää. Mitään aikamäärettä en ole enää itselleni asettanut, menen fiiliksen mukaan, ja onneksi se fiilis on ollut että edelleen yritetään.