Ruusa on alkanut liikkumaan enemmän talossa, se tulee toisten perässä keittiöön ihmettelemään että mitäs täällä on. Se menee edestakaisin makkarin ja keittiön välillä, on nääs niin jännää olla ihmisen kanssa paikoillaan samassa huoneessa. Ruusa on ominut makkarin sohvan omaksi paikakseen, ja siellä se uskaltaa olla kunhan ei äkkinäisesti lähesty sitä.

Kaikki tämä uusi elämä on Ruusalle hyvin raskasta, ja siksi pitääkin nukkua paljon ja sikeästi. Tuntuu, että se ei aamuisin aina muista missä on, ja pitää varmuuden vuoksi murista toisille koirille. Äkkiä se siitä laantuu kun vähän äänellä rauhoittelee Ruusaa.

Joskus mietin, että tämähän on vähän kuin jonkun potilaan hoitamista. Ruoka kannetaan eteen ja vaipat laitetaan lattialle josta ne sitten korjataan pois. Ja potilas saa liikkua huoneistossa, mutta ulos ei oikeastaan ole yksin asiaa. Eikä se sinne vielä uskaltaisi mennäkään.

Tänään taas pientä edistystä, Ruusa haisteli mun kättä todella tarkasti kun tultiin ulkoa. Me kaikki keräännytään aina kylppäriin kun tullaan ulkoa, ja siinä Ruusa uskaltaa olla hyvinkin lähellä ja haistella mun käsiä, ilmeisesti Ruusa kokee paikan turvalliseksi läheisyyteen ja lähempään tutustumiseen. Käytän sitä hyväksi enkä jätä kertaakaan viemättä koiriani kylppäriin kun tullaan ulkoa. On niin mukava kun Ruusa vihdoinkin uskaltaa jotain.