26. loka, 2015

Muutama päivä yhteiseloa takana Ruusan kanssa, ja joitain pieniä edistysaskeleita ollaan otettu.

Ruusa haistelee mua jo päydän alta, tulee haistelemaan takaa päin jos mulla on ruokaa kädessäni (tätä tapahtuu vaihtelevasti, joskus pupu tulee pöksyyn äkkiarvaamatta), kiertelee huoneessa varsinkin jos en ole samassa huoneessa, uskaltautuu kurkkimaan toiseen huoneeseen, uskaltautui kiivetä koiraportin yli toiseen huoneeseen kun olin toisten koirien kanssa kävelyllä...

Onhan tuossa jo jonkinlainen lista. Ja onni on, että Ruusan vatsa on hyvässä kunnossa eikä ole mennyt ripulille, ja onni on myös se, että pissii normaalin nartun tavoin eikä merkkailu ole jatkuvaa. Tosin, nyt vastahan koira alkaa näyttää omaa luonnettaan kun on kolme päivää täällä ollut, joten tilanne saattaa toki muuttua.

Toisten koirien kanssa se on ollut samassa huoneessa, mutta kovin hanakasti näyttää niille hampaitaan, joten toiset ovat suosiolla jättäneet tutustumisyritykset siihen. Toivoisin, että Ruusan stressi laskisi pian sellaiselle tasolle että muihinkin koiriin voisi esteettä tutustua. Monika tosin on lähes samanikäinen kuin Ruusa, niin voipi olla että heidän tutustuttaminen toisiinsa vaatii hieman enemmän ponnisteluja.

Näin täällä edetään, hitaasti mutta toivottavasti varmasti. Oma käytös täytyy olla hyvin hillittyä, ja kulkea ovista takaperin. Ruusa on niin hyvin arka että lukee lähestymisen uhkaksi jos ihminen kävelee normaalisti häneen päin. Onni on kuitenkin, että Ruusa ei hyökkäile tai ole mitenkään osoittanut aggressiivisuutta. Alkupäivinä vähän pöristiin ilman hampaiden näyttöä, liekö ollut vaan ilmoitus että älä ainakaan koske.