Muutama päivä edellisestä kirjoituksestani.

Onneksi Ruusa on alkanut näyttämään niitä samoja lähestymisen merkkejä kuin ennen 'episodiamme'. Ajattelin, että se ei koskaan tokene kauhukokemuksestaan. Tänään se taas tuli haistelemaan mua takaapäin, se oli rohkea temppu, sillä olin muutaman metrin sen 'turvapaikasta'. Ja ruokaansa se tuli odottelemaan ihan mun viereen. Mahtavaa. En pakota Ruusaa vieläkään mihinkään, sillä se pelkää ihmistä, joten luottamus täytyy rakentaa hänen ehdoillaan.

Leo saa olla täällä keittiössä ihan vapaasti, sen Ruusa tuntuu hyväksyvän ihan ehdoitta. Leo onkin sellainen 'isähahmo', kauhean järkevä koira. Monikaa vielä vähän vierastetaan. Monika majaileekin mielellään kauempana Ruusasta.

Hyvin tylsä blogi tämä, mutta uskoisin että tätä on kiva lukea jälkeenpäin ja muistella miten ollaan mihinkin pisteeseen päädytty.